Olen huomannut, että täällä asiat on tapana hoitaa hyvin hitaasti ja vasta sitten, kun ei oikeasti ole muuta tekemistä. Yllätyin erittäin positiivisesti viime viikolla.
Tiesin alusta asti, että au pair-sopimukseni oli toukokuun loppuun ja sen jälkeen toiveenani oli löytää uusi mukava työ, jossa viihtyisin. Lähettelin hakemuksia toisensa perään vaikka millä mitalla huhti-toukokuun vaihteesta saakka ja hain myös sellaisia paikkoja, jotka olivat hieman haastavampia, mihin minulla ei ollut edes suoranaista kokemusta. Uusi au pair tuli perheeseen muutama viikko sitten ja häntä opastaessa tehtäviinsä alkoi puskea todellisuus vastaan omasta tilanteestani, että pian olisi työpaikka oltava tai se on kotiinlähdön aika.
Yksi hakemus poiki onneksi haastattelun ja isäntäperheeni vanhemmat olivat erittäin innoissaan ja preppasivat minua haastatteluun koekysymyksillä ja fiksuilla lauseilla. Vastassa oli kolme yrityksen leivissä olevaa haastattelijaa ja heidän kanssaan jutustelin lähes tunnin verran.
Seuraavan viikon alkupuolella sain puhelun, jossa minulle kerrottiin etten valitettavasti saanut hakemaani paikkaa. MUTTA, hän kertoi puhelimessa, että heillä olisi eräs toinen paikka mahdollisesti auki ja voisin tulla juttelemaan siitä tarkemmin saman viikon perjantaina. Minähän menin ja siellä oli yksi haastattelijoista, joka kertoi tykästyneensä haastattelussa kokemukseeni ja asenteeseeni asiakaspalvelutehtävissä, ja että halusi palkata minut tiimiinsä. Olin erittäin otettu ja häkeltynyt. Kävimme läpi työnkuvan ja hän kierrätti minua upeissa tiloissa ja sanoi, että tällainen mahdollisuus olisi tarjolla, jos kiinnostaa. Ja mikä parasta, niin he tarjosivat kokopäiväistä työsopimusta kuudeksi kuukaudeksi, sillä tiesivät etten voi viisumillani tehdä pidempään samalle työnantajalle töitä. Viikonloppuna piti tehdä päätös ja vastata sähköpostilla otanko paikan vastaan.
Hyppäsin keskustaan menevään jokilauttaan ja mietin, miten tässä kävikään näin. Working & holiday viisumilla ei ole helppoa saada työpaikkaa ja usein sillä saa lyhytaikaisia osa-aikatöitä esimerkiksi feissarina. Se millaista paikkaa minulle tarjottiin, kuulosti juuri sellaiselta työltä, jossa tulisin varmasti viihtymään. Ja mikä oudointa, minulle tarjottiin sitä työtä. Olen onnenpekka.
Päätin nukkua yön yli ja kirjoittaa aamulla sähköpostin esimiehelle, että hyväksyn työtarjouksen oikein mielelläni. Vieläkään en pystynyt täysin uskomaan ja luottamaan siihen, että minulla olisi työpaikka ja odotin kuumeisesti vahvistusta sähköpostiviestilleni. Kaiken lisäksi he halusivat minun aloittavan jo heti seuraavalla (eli tällä) viikolla. Minun oli tarkoituksena olla vielä tämä viikko perheessä varmistamassa, että kaikki sujuu, mutta uusi lastenvahti on niin mainio, että se olisi ollut turhaa. Päätimme siis, että voin tarjoutua uuteen paikkaan töihin keskiviikosta alkaen.
Vihdoin ja viimein maanantaina myöhään iltapäivällä sähköpostiini kilahti viesti "tervetuloa tiimiin" ja suuri kivi vierähti sydämeltä. Helpotus oli valtava ja onnen riemu pääsi vapaasti valloilleen, minulla on työpaikka!
Onnea, Katri, haaveesi on toteutunut!
VastaaPoistaEikö näitä kukaan muu lue? Käyn aina välillä kurkkaamassa miten juttu jatkuu. Helteiset terveiset Suomesta!
VastaaPoista