Timtamien vastapainoksi

Jo ennen Australiaan lähtöä tiesin, että täällä minun on tarkkailtava vähän tiiviimmin sitä, mitä suuhuni laitan ja pidettävä itseni liikkeessä, jottei reissukiloja kerry liikaa. Ympärillä on vallattoman paljon houkutuksia ja ravintoloissa syöminen on arkipäivää. Ja Timtamit. Jos olet koskaan käynyt Australiassa, niin varmasti tiedät, mistä puhun. Nuo suussa sulavat suklaakeksit, joita ei voi vastustaa.

Olen pitänyt salitreenin arjessani koko reissun ajan. Varsinaista treeniohjelmaa minulla ei ole ollut, joten monipuolisuus jäi selkeästi pois ja treenit tein aina saman kaavan mukaan. Huomasin kehityksen junnaavan täysin paikallaan ja halusin kokeilla jotain uutta. Bongasin uutisia selatessa nettipohjaisen kahdeksan viikon treeniohjelman, Life Fundamentals, johon kuului myös ruokavalio. Se oli ilmainen 2000:lle ensimmäiselle ja mahduin mukaan tuohon joukkoon, personal trainerina kyseisessä projektissa toimii Luke Istomin. Ajattelin, että onpa mukavaa saada valmis treeniohjelma ja tietoa siitä, mitä tulisi syödä. Itse lähdin mukaan sillä tavoitteella, että saisin vaihtelua omiin treeneihin ja mielenkiinnosta, että millaisia muutoksia tällainen projekti kehossani saa aikaan. En kuitenkaan rekisteröityessäni hoksannut, että ruokavalio olikin hyvin rajattu.

Harjoittelin uppomunien valmistamista.. Ehkä jonain päivänä vielä onnistun!

Olen aina ollut sitä mieltä, etten pysty noudattamaan minkäänlaisia dieettejä ja jo pelkkä ajatus karkkilakosta sai minut himoitsemaan irtokarkkeja. Tässä projektissa kaikki sokeri piti kuitenkin karsia pois. Ruokavalio oli täysin gluteeniton ja ensimmäiset kaksi viikkoa myös maidoton. Oli käytettävä vain puhtaita raaka-aineita, ei mitään prosessoitua. Hiilihydraattien saanti oli minimaalista ja hyviä rasvoja piti syödä enemmän. Aterioita oli neljä päivässä ja ne olivat hyvin pitkälti lihaa/kalaa/kanaa/munia ja vihanneksia/salaattia, riippumatta siitä oliko aamu vai ilta. Reseptit olivat nettisivulla ja ateriat kehotettiin valmistamaan massoina, jotta ne olivat valmiiksi annosteltu seuraaville päiville.

Pelkäsin kyllästyväni ruokavalioon heti alkuunsa ja mietin, miten pärjään ilman aamuista kaurapuuroa ja sokerin pois jättäminen jännitti, sillä olen melkoinen karkkihiiri. Ensimmäinen viikko sujui yllättävän hyvin, eikä nälkä tullut aterioiden välillä lainkaan. Toisella viikolla söin jokusen välipalan, mutta reseptit olivat niin maukkaita, että aterioita odotin aina innolla. Viljoja kaipasin silloin, kun kämppikseni paahtoivat leipää iltaisin ja se tuoksu valtasi koko talon. Tai siltä ainakin tuntui. Maidon korvasin helposti mantelimaidolla, joka on todella helppoa tehdä itse ja maistuukin paljon raikkaammalta itse tehtynä kuin kaupasta ostettuna.

Treenejä oli kahden ensimmäisen viikon aikana kolme viikossa eli kevyt aloitus treeneille, sillä ruokavalio oli sen verran niukka ja niin sanottu kehon puhdistus käynnissä. Oli jalkapäivä, yläkroppareeni ja kokovartalotreeni. Keskivartalotreeni oli jalkapäivän yhteydessä. Kolmannelta viikolta lähtien treenimäärää lisättiin ja mukaan tuli muun muassa HIIT-treeni lauantaille.

Noista lauantaista tuli viikon kohokohta, sillä aamupalan jälkeen loput päivän ateriat olivat sallittuja hiilaripommeja. Muutoin hiilihydraatteina oli sallittu vain valkoinen riisi, bataatti tai hedelmä välittömästi treenin jälkeen lihasten palautumiseen, mutta lauantaisin kolmannesta viikosta lähtien sai hyvällä omallatunnolla nauttia kolme hiilaripitoista ateriaa, kuten jäätelöä, suklaata tai leivonnaisia. Oli kuitenkin muistettava pitää annoskoko oikeana ja herkkujen tuli olla täysin gluteenittomia.



Itse tehty gluteeniton macadamiapähkinäbrownieherkku. Ja jädee! 

Treenien lisääntyessä huomasin olevani aiempaa nälkäisempi, joten mantelit ja muut pähkinät alkoivat kulkeutua mukana joka paikassa ja kotona oli jääkaapissa aina herkullinen chia-pudding tekeytymässä. Viikot menivät melko hitaasti, mutta minua tsempattiin innolla eteenpäin. Treeniohjelmasta tykkäsin todella paljon ja pientä kehitystä huomasin ylävartalossa, sillä yläkroppaa en ole treenannut erikseen pitkään aikaan. Se mikä alkoi tökkiä, oli salaatti ja liha, joita joutui välillä syömään jopa aamupalaksi.

Neljän viikon jälkeen tehtiin sama kuntotesti uudestaan, jonka tein projektin alkaessa sekä ottaa mitat kropasta nähdäkseen kehitystä. Kuntotestissä huomasin yläkropan kehittyneen positiivisesti, joten esim. punnerrustulokset parantuivat jonkin verran. Keskikroppa oli heikentynyt aloituksesta ja syy tähän oli varmasti se, että ennen tätä projektia treenasin sitä enemmän, mutta ohjelmassa oli nimenomaan painotettu, että coretreeni on vain kerran viikossa. Sitten otin mitat ja muutoksia oli korkeintaan sentti mistä tahansa kroppaa mittasinkaan eli eipä ollut muutosta omalla kohdallani tullut.

Oli mielenkiintoista lukea tämän jälkeen muiden tuloksia nettifoorumeilta, joka meille oli perustettu. Siellä oli käsittämättömiä parannuksia kuntotestissä ja  lähes kymmenet sentit olivat kadonneet kropasta. Siinä kohtaa heräsin, miten terveellisesti olin itse elänyt jo ennen tätä projektia. Nämä "ihmemuuttujat" olivat henkilöitä, jotka olivat aiemmin tottuneet siemailemaan viinilasillisen tai olusen iltaisin ja lounastivat joka päivä ulkona pikaruokaa. Ilmankos olo tuntui nyt kevyemmältä ja virkeämmältä ja muutokset näkyivät. Mietin koko seuraavan viikon, kannattaako minun jatkaa projektia loppuun saakka, sillä se tuli varsin kalliiksi ruuan osalta. Valitettavasti terveellinen ja tuore ruoka maksaa prosessoitua ruokaa enemmän, mutta päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin sinnitellen.

Kuudennen viikon lopulla tulikin jo aiemmin kertomani äkkilähtö Cairnsiin ja ajattelin ruokavaliossa pysymisen ja annosten kokkaamisen reissussa olevat liian haasteellista, joten päätin nauttia lomasta syömällä, mitä huvittaa. Lentokentälle illalla päästyäni ostin saman tien matkakarkit ja odotin kauheita vatsakramppeja. Noh, niitä ei tullut. Seuraavana aamuna suuntasin riutalle ja söin paatilla tarjotun lounaan leipineen. Ei mitään oireita, vaikka ruoka sisälsi gluteenia. Koko reissun ajan nautin maukkaita ruokia ilman mitään vatsanväänteitä tai muita oireita.

Se oli minun ruokavaliokokeiluni loppu. Heti alkuun vähensin lihan syöntiä ja se on varmaa, että pihviä en enää aamupalaksi syö vaan kaurapuurolla mennään. Herkkuja napsin silloin, kun siltä tuntuu ja jatkan terveellisiä kokkailujani hyvällä lisäkattauksella reseptejä. Treeniohjelma on myös tallessa ja tulen varmasti hyödyntämään sitä jatkossa.



Game on!

Suomessa en olisi varmasti pystynyt noudattamaan tiukkaa ruokavaliota, sillä "häiriötekijöitä" on siellä paljon enemmän. Nyt pystyin laittamaan kaiken fokuksen tähän projektiin ja ruokien valmistamiseen, sillä se vei todella suuren osan vapaa-ajastani ja unen saanti oli todella tärkeää, joten nukkumaan menin joka ilta viimeistään yhdeksältä. Kaiken kaikkiaan projekti oli mielenkiintoinen kokeilu ja olen tyytyväinen, että kokeilin. Tulipahan ainakin todistettua, että viljat ovat ystäväni ja gluteeniton ruokavalio on helppo toteuttaa maukkaasti, mutta tarpeeton minulle. Olen myös erittäin paljon onnellisempi, kun saan nauttia herkkupalan silloin kun huvittaa. 



Jatkossa aion vähentää salitreenaamista ja sen sijaan pelata tennistä enemmän. Manantaisin käyn aikuistenniskurssilla ja tiistaista torstaihin mahdollisimman monena iltana menen cardio-tennistunnille. Olen aivan koukussa siihen, parasta cardio-treeniä, mitä tiedän. Juoksen paljon mieluummin ympäri tenniskenttää ja lyön palloa aina välissä, kuin että hikoilisin salin kuntopyörillä. Tuloksia en odota muussa kuin siinä, että kehittyisin tennispelaajana ja saisin pallon lentämään sinne, minne minä sen määrään eikä sinne, minne se nyt vaan sattuu kimpoamaan.

Pelikaveri unohti tulla paikalle, niin sain vastustajaksi Lobsterin. Paljoa se ei puhunut, mutta palloja tuli tiheään tahtiin ja sain kunnon treenin aikaiseksi!