Töissä ollessa viikot vierivät niin nopeasti, että ei huomaakaan miten vähiin viikonloput ja reissumahdollisuudet käy. Työkaverini Zac oli hyvin ihmeissään, kun kuuli etten ollut käynyt vielä edes Sunshine Coastilla. Hän päätti korjata tilanteen ja lupasi viedä minut päivämatkalle "Sunny Coastille". Hän on itse kotoisin Mapletonista, joka sijaitsee noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä rannalta, joten tuntee alueen erinomaisesti ja tiesi parhaat paikat, missä käydä.
Matkaan lähdettiin heti auringonnousun jälkeen ja suuntasimme pohjoiseen. Halusin välttämättä matkalle mukaan paperikartan, jotta pysyisin paremmin kärryillä siitä, missä mennään. Sitä varten pysähdyimme huoltoasemalle ja sitä sanaa en meinannut aluksi ymmärtää. Australiassa tunnetusti lyhennetään sanoja. Aamiainen on "brekky", Brisbane "Brissy", rekisterinumero "rego" ja kenguruvauva jollain ihme logiikalla "joey". Bensa-asemalle näillä on myös aivan oma sanansa ja se on "servo" eli service station. Yritäpä lausua tuo "servo". Hoin sitä koko päivän eikä se silti tunnu mukautuvan suuhuni. Se lausutaan kutakuinkin "söövöou" ja y:n voi myös laittaa johonkin väliin v:n jälkeen. Toivotonta. Joka tapauksessa, kartta löytyi ja matka jatkui.
Poikkesimme valtatieltä turistireitille ja kohti vuoristoa. Kapea mutkainen tie johti koko ajan korkeammalle ja matkan varrella näin jo pari kukkulaa, joista yksi näytti mielestäni elefantille. Olisin halunnut pysähtyä jo useaan kertaan matkan varrella, kun ihastelin näkymiä auton ikkunasta, mutta Zac ei suostunut, vaan käski minun malttaa. Ja se oli sen arvoista. Mieletön näköalapaikka Glass House Mountainsille, jota ihastellessa kuuli vain ja ainoastaan lintujen viserrystä. Siellä, jos jossain, mieli rentoutui.
Paikka on nimeltään Mary Cairncross Scenic Reserve ja sieltä lähtee myös muutamia kävelyreittejä maastoon. Meillä ei ollut aikaa tehdä kuin lyhyempääkin lyhyempi lapsille suunnattu kävely, mutta se yllätti suloisesti. Olimme varmaan ensimmäiset paikalla koko aamuna, sillä metsän reunalla oli joukko pademeloneja eli pieniä wallabeja. Ja kaiken lisäksi äitipademelon vauvansa kanssa. Sydän suli, kun näin ne!
Näköalapaikalta jatkoimme matkaa Mapletonia, mutta pysähdyimme matkalla hetkeksi Montvilleen, joka on herttainen pieni kylä vuoristoreitin varrella. Sieltä löytyy muun muassa vanha kellokauppa ja useita kahviloita upeilla näköaloilla. Kylänraitilla kävellessä minulle tuli olo aivan kuin olisin fantasiaelokuvan lavasteissa. Koska oli sunnuntai ja olimme niin varhain liikkeellä, valitettavasti lähes kaikki putiikit olivat kiinni, joten suuntasimme Zacin porukoille Mapletoniin. Heillä on upea koti maaseudulla ja pihaa reunustavat toisella puolella laiduntavat lehmät ja toisella puolella hevoset. Kasvimaa ja monet hedelmäpuut kasvavat pihalla, suuret sitruunat roikkuivat yhden puun oksilta ja vieressä oli suuri mulperipuu mehevine marjoineen.
Zacin äiti tarjosi oman pihan appelsiineista puristettua mehua ja paistoi herkullisia aamupalalettusia. Minä puolestaan olin edellisenä iltana leiponut mustikkapiirakan pullataikinaan ja vein sen tuliaisena matkalta ostetun vaniljajäätelön kera. Innolla kaikki sitä söivät, vaikka pitivät kardemumman makua hieman erikoisena ja mausteisena. Täällä on totuttu varsin makeisiin jälkiruokiin, joten jäätelö oli oikein paikallaan tuomassa lisämakeutta.
Aamuherkuttelujen jälkeen suuntasimme merta kohti. Matkan varrelle sattui jättiananas. Ei kuulemma ole käymisen arvoinen, joten Zac hidasti vain sen verran, että sain räpsäistyä kuvan. Ja matka jatkui. Ajoimme rantakatua alas Mooloolabaan, jossa on upea ranta ja rento meininki. Itse kastelin vain varpaat, mutta Zac päätti pulahtaa aaltoihin. Oli jälleen kerran hellepäivä ja aurinkorasvan tuoksu leijui ilmassa. 
Mooloolabassa söin elämäni ensimmäiset fish 'n' chipsit. Kuulin vasta jälkeenpäin, että annoksessa oli hain lihaa. Erittäin maukkaita mereneläviä!
Rannalta suuntasimme takaisin Brisbaneen ja koko matka meni eri hittibiisejä hoilatessa Queenista Rihannaan. Hauska retki kerta kaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti