Kaksi ilopilleriä

Se, että päätin jäädä Brisbaneen au pair-aikani jälkeen on mahdollistanut myös isäntäperheeni näkemistä aina silloin tällöin. Perheestä tuli minulle niiden neljän kuukauden aikana hyvin läheinen ja nyt on aivan ihana vaihtaa kuulumisia ja nähdä, miten lapset ovat oppineet paljon uutta joka kerta, kun näemme. Parasta on kuitenkin huomata, miten innoissaan Mr Lightning ja Ms Pinkie Pie ovat joka kerta, kun näemme.

Kokoonnuimme yhtenä viikonloppuna puistopiknikille, josta muodostuikin melkoinen gourmet-ateria. Oli vaikka minkälaisia suolaisia herkkuja ja kaiken kruunasi herkkutikut. Pilkoin kotona hedelmiä ja marjoja mukaan, joista jokainen sai koota haluamansa jälkkäritikun. Ja mukaan tietenkin muutama vaahtokarkki, niin mikäs sen makeampaa.

Toissa viikonloppuna meillä sattui aikataulut ja suunnitelmat sopivasti yksiin, kun sunnuntaipuuhana oli South Bank. Itse olin suunnitellut meneväni loikoilemaan altaille ja isäntäperheen suunnitelmissa oli juuri avautunut lasten leikkipuisto (joka on muuten ihan mieletön). Niinpä treffasimme ja lasten leikkiessä vaihdoimme kuulumiset ja sen jälkeen päätin pulahtaa Mr Lightningin ja Ms Pinkie Pien perässä altaaseen. Oli varsin kuuma päivä! 

Näistä ilopillereistä saa kyllä paljon energiaa viikkoon!

Kauniit kukat kukkivat

On hyvin kummallista, miten täällä olen joutunut jo muutaman kerran taipumaan pahemman luokan flunssalle ja muille vastustuskykyä kaipaaville pikkutaudeille. Suomessa en ole koskaan tarvinnut pitää sairaspäivää töistä ja tunnollisena työntekijänä pienen pienen flunssan olen sitten potenut vapaapäivänä tai lomalla.

Täällä tilanne on ollut eri. Tänään minut passitettiin jo toisen kerran neljän kuukauden sisällä kotiin töistä kipeänä olon takia. Ok, molemmat päivät olivat tiistait ja silloin avaan meidän respan, joten en voinut aamuneljältä ketään muuta patistaa töihin. Tänään esimieheni tultua töihin hän totesi, että näytät ihan Terminaattorilta, lähde kotiin. Minulla siis toinen silmä punottaa ja on varsin ärtynyt, joten naulan kantaan osui! Ja jo viikko sitten alkanut flunssa tai mikälie ei ota hellittääkseen.

Kesä alkoi ja niin myös kasvien kukinnat. Suomessa minulla ei ole koskaan ollut mitään heinä- tai pölyallergioita, mutta kun viikko sitten toinen silmäni ärtyi ja kurkku tuli kauhean kipeäksi, sanoivat työkaverit ja apteekin ystävällinen henkilökunta, että kukinnoista johtuvaa allergiaa se on. Tämä vuosi on kuulemma erityisen paha ja hyvin monet australialaisetkin kärsivät nyt allergiaoireista. Olen silti varsin epäileväinen, koska se alkoi viikko sitten kipeällä kurkulla, sitten tuli yskä ja tänään nuha ja nyt tuntuu, että pientä kuumettakin saattaa olla. Sivutuotteena myös punoittava silmä, joka itsestäni tuntui aivan silmätulehdukselta ja se siirtyikin toiseen silmään viikonlopun aikana.

Hankala siis sanoa, onko tämä heinäallergiaa vai flunssaa mutta ärsyttää silti niin kauniina hellepäivinä olla sisällä. Onneksi täällä noita aurinkopäiviä kuitenkin tulee ja menee niin pääsen nauttimaan niistä toivottavasti loppuviikosta terveämpänä.

P.S. Äidille tiedoksi, että syön kyllä päivittäin hedelmiä ja marjoja eli ei ole vitamiinien puutteesta kiinni! ;)

Näin kaunis maisema on asuntoni parvekkeelta.

Sunshine Coast roadtrip

Töissä ollessa viikot vierivät niin nopeasti, että ei huomaakaan miten vähiin viikonloput ja reissumahdollisuudet käy. Työkaverini Zac oli hyvin ihmeissään, kun kuuli etten ollut käynyt vielä edes Sunshine Coastilla. Hän päätti korjata tilanteen ja lupasi viedä minut päivämatkalle "Sunny Coastille". Hän on itse kotoisin Mapletonista, joka sijaitsee noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä rannalta, joten tuntee alueen erinomaisesti ja tiesi parhaat paikat, missä käydä.

Matkaan lähdettiin heti auringonnousun jälkeen ja suuntasimme pohjoiseen. Halusin välttämättä matkalle mukaan paperikartan, jotta pysyisin paremmin kärryillä siitä, missä mennään. Sitä varten pysähdyimme huoltoasemalle ja sitä sanaa en meinannut aluksi ymmärtää. Australiassa tunnetusti lyhennetään sanoja. Aamiainen on "brekky", Brisbane "Brissy", rekisterinumero "rego" ja kenguruvauva jollain ihme logiikalla "joey". Bensa-asemalle näillä on myös aivan oma sanansa ja se on "servo" eli service station. Yritäpä lausua tuo "servo". Hoin sitä koko päivän eikä se silti tunnu mukautuvan suuhuni. Se lausutaan kutakuinkin "söövöou" ja y:n voi myös laittaa johonkin väliin v:n jälkeen. Toivotonta. Joka tapauksessa, kartta löytyi ja matka jatkui.

 

Poikkesimme valtatieltä turistireitille ja kohti vuoristoa. Kapea mutkainen tie johti koko ajan korkeammalle ja matkan varrella näin jo pari kukkulaa, joista yksi näytti mielestäni elefantille. Olisin halunnut pysähtyä jo useaan kertaan matkan varrella, kun ihastelin näkymiä auton ikkunasta, mutta Zac ei suostunut, vaan käski minun malttaa. Ja se oli sen arvoista. Mieletön näköalapaikka Glass House Mountainsille, jota ihastellessa kuuli vain ja ainoastaan lintujen viserrystä. Siellä, jos jossain, mieli rentoutui. 

Paikka on nimeltään Mary Cairncross Scenic Reserve ja sieltä lähtee myös muutamia kävelyreittejä maastoon. Meillä ei ollut aikaa tehdä kuin lyhyempääkin lyhyempi lapsille suunnattu kävely, mutta se yllätti suloisesti. Olimme varmaan ensimmäiset paikalla koko aamuna, sillä metsän reunalla oli joukko pademeloneja eli pieniä wallabeja. Ja kaiken lisäksi äitipademelon vauvansa kanssa. Sydän suli, kun näin ne!

Näköalapaikalta jatkoimme matkaa Mapletonia, mutta pysähdyimme matkalla hetkeksi Montvilleen, joka on herttainen pieni kylä vuoristoreitin varrella. Sieltä löytyy muun muassa vanha kellokauppa ja useita kahviloita upeilla näköaloilla. Kylänraitilla kävellessä minulle tuli olo aivan kuin olisin fantasiaelokuvan lavasteissa. Koska oli sunnuntai ja olimme niin varhain liikkeellä, valitettavasti lähes kaikki putiikit olivat kiinni, joten suuntasimme Zacin porukoille Mapletoniin. Heillä on upea koti maaseudulla ja pihaa reunustavat toisella puolella laiduntavat lehmät ja toisella puolella hevoset. Kasvimaa ja monet hedelmäpuut kasvavat pihalla, suuret sitruunat roikkuivat yhden puun oksilta ja vieressä oli suuri mulperipuu mehevine marjoineen.

Zacin äiti tarjosi oman pihan appelsiineista puristettua mehua ja paistoi herkullisia aamupalalettusia. Minä puolestaan olin edellisenä iltana leiponut mustikkapiirakan pullataikinaan ja vein sen tuliaisena matkalta ostetun vaniljajäätelön kera. Innolla kaikki sitä söivät, vaikka pitivät kardemumman makua hieman erikoisena ja mausteisena. Täällä on totuttu varsin makeisiin jälkiruokiin, joten jäätelö oli oikein paikallaan tuomassa lisämakeutta.

Aamuherkuttelujen jälkeen suuntasimme merta kohti. Matkan varrelle sattui jättiananas. Ei kuulemma ole käymisen arvoinen, joten Zac hidasti vain sen verran, että sain räpsäistyä kuvan. Ja matka jatkui. Ajoimme rantakatua alas Mooloolabaan, jossa on upea ranta ja rento meininki. Itse kastelin vain varpaat, mutta Zac päätti pulahtaa aaltoihin. Oli jälleen kerran hellepäivä ja aurinkorasvan tuoksu leijui ilmassa.

Mooloolabassa söin elämäni ensimmäiset fish 'n' chipsit. Kuulin vasta jälkeenpäin, että annoksessa oli hain lihaa. Erittäin maukkaita mereneläviä!

Rannalta suuntasimme takaisin Brisbaneen ja koko matka meni eri hittibiisejä hoilatessa Queenista Rihannaan. Hauska retki kerta kaikkiaan!