Svenska systrarna I

Hejsan!

Nyt on ollut taukoa bloggaamisesta, mutta hyvästä syystä. Olen paljon mieluummin viettänyt aikaa ihanan ystäväni Hanne-Marin kanssa, kuin tietokoneen äärellä. Kaksi ja puoli viikkoa hän oli täällä maailman äärissä seikkailemassa ja minua viihdyttämässä ja voin sanoa, että vallattomia tarinoita ja sattumuksia tuli vastaan. Kerron valtaosan tarinoista kuitenkin kuvina, sillä viittasin aiemmin, että valokuvia on luvassa. Noh, kahdella järjestelmäkameralla ja kahdella puhelimella otettujen kuvien yhteismäärä oli tuolta ajalta lähes 5000, joten en ihan niitä kaikkia tänne laita. Jaan meidän 2,5 viikon reissun muutamaan osaan, joten ei tule ihan täysin kuvaähkyä teille lukijoille.

Tästä se alkoi, käsittämätön määrä tuliaisia! Ihana iso suuri lämmin kiitos, Hanski ♡ Ja ensimmäisenä päivänähän kävimme myös äänestämässä eduskuntavaaleissa.
Ei siitä sen enempää.

Ensimmäinen viikonloppu hujahti nopeaakin nopeammin Brisbanen keskustassa, kun kierreltiin eri kaupunginosia aamusta iltaan. Kamerat kädessä tietenkin.

New Farm Parkin laidalla pelattiin jotain hyvin kummallista peliä. Siinä joukkueet pelasivat toisiaan vastaan käyttäen keskiaikaisia taisteluvälineitä, toivottavasti pehmustettuja. Erikoinen ajanviettotapa.

Olin itse töissä koko tuon 2,5 viikon ajan, mutta onneksi minulla on täällä ihana isäntäperhe, jotka toivottivat myös Hanne-Marin tervetulleeksi kotiinsa seuraamaan, millaista hulinaa on australialais-amerikkalaisen perheen arki. The Gapiin sunnuntai-iltana mennessä vastassa oli kaksi ennennäkemättömän riemukasta naamaa. Kuulin, että lapset olivat ikävöineet minua kovasti. Tuo oli siis ensimmäinen viikonloppu, jonka vietin erillään isäntäperheestä. Mutta mukava tietää, että lapset viihtyvät seurassani, eivätkä pidä minua kammottavana tiukkapipo-tätinä.

Mr Lightning ja Ms Pinkie Pie valmiina lähdössä päivähoitoon ja kouluun.

Lapset jätettyä päiväksi muiden kaitsettavaksi oli aika näyttää Hanne-Marille the Gapin kaunista lenkkeilymaastoa. Taisi innostua.

Ja salille! 

I'm feeling happy in this city!

Illalla oli mukava lähteä keskustaan etsimään uusia kuvausspotteja. Löydettiin mahtavia paikkoja ja Hanne-Marin kameran linssi on mitä mainioin saada upeita otoksia ihmisistä. Eli vuorotellen toinen kameran takana ja toinen edessä. 

Keskellä kaupunkia on sademetsä. Vähän pelotti.

Siinä ensimmäisen viikon kuvakavalkadia ja tapahtumia. Seuraava osa sisältää hyvin jännittäviä hetkiä roadtripiltä Gold Coastille. Merenrantaa ja tärinää ratin takana.

Roadtrip!

Wrooooom!

Tämä viikonloppu menee hymy huulilla biitsillä ja biilissä! Suuntana Gold Coast ja Byron Bay, menopelinä nopea valkoinen nelipyörä, jossa ratti ihan väärällä puolella. Onneksi olen ollut auton kyydissä useampaan otteeseen täällä oloni aikana, niin on jonkun verran tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Silti kiitos Australian tieliikenteen päättäjille, että ovat hoksanneet laittaa joka ainoaan liikenteenjakajaan kyltin "KEEP LEFT".

Oli niin mukava päästä ajamaan autoa pitkästä. Ja melko hyvin tuli pysyttyä kaistallakin, onneksi oli Hanski vieressä kartturina niin oli rennompi ajaa ja matkatunnelma katossa. Vähän jopa epätodellinen fiilis, eipä tiedetty vielä kuukausi sitten että kurvaillaan autolla pitkin Australian rannikkoa ja musiikki soi!

Iloinen päivä

Torstaina aamulla ryntäsin vauhdilla keskustaan, jonne oli saapunut ihana ihana Hanski! Itku tuli, kun hän toimitti kaikki halaukset Suomesta.♡ Kiitos kaikille, jotka niitä lähetti ja terkut takaisin! Mutta voi että, kuinka onnellinen olenkaan nyt, kun ystävä Suomesta asti tuli tänne ilokseni. 

Mikäs vaalipiiri se olikaan?

Vuorokauden matkustamisen jälkeen ei Hanski päässyt helpolla, sillä ohjelmaa oli suunniteltu heti aamupäivälle. Ida tuli myös mukaan, kun suuntasimme Rochedaleen Suomen kunniakonsulaattiin käyttämään kansalaisoikeuttamme. Itse kunniakonsulaatti tuli hakemaan meidät bussiasemalta autollaan ja matkasimme hänen kotiinsa äänestämään.

 

Kaunis piha, kaunis koti, olipa upeat puitteet käydä äänestämässä. Vaalikoneet oli tehty, mutta silti oli viimehetken spekulointeja siitä, kenen numeron lappuun rustaa ja pientä hämmennystä siitä, mihin vaalipiiriin itse kukin kuuluu. Jokainen kävi vuorollaan kuitenkin jotain sermin takana piirtelemässä ja homma oli paketissa.

Oli varsin erilainen ja ainutlaatuinen äänestyskokemus, jonka muistan varmasti pitkään. 

Viikonloppuna tuli tallustettua Hanskin kanssa varmaan maratonin verran, kun kiersimme pitkin Brisbanen kaupunginosia. Majailimme viikonlopun keskustassa hotellissa ja nyt tämä viikko perjantaihin asti kotona the Gapissa. Tarinoita ja paljon kuvia luvassa myöhemmin!

Happy Easter!

Ei ole ihan sama pääsiäisfiilis, kuin yleensä Tahkon keväthangilla hulvattoman hiihtokouluporukan kanssa. Tällä kertaa auringonpaisteen seurana on kunnon helle ja palmut ympärillä. Aktiviteetit ovat myös hieman erilaiset ja iloa riittää varsinkin lapsille. 

 

Easter egg hunt oli riemua täynnä, kun suklaamunat pilkottivat heinikossa ja jahti pääsi alkuun. Mr Lightning ja Ms Pinkie Pie kirmasivat ympäri pihaa ja ei mennyt aikaakaan, kun heidän suklaavaistonsa johdatti heidät aarteiden luo. Sitten koko saalis iloisesti hymyilevään suuhun. Koinpa itsekin suuren riemuntunteen, kun bongasin kultaisen pupun heinikossa, namskis!

Iloa pääsiäiseen ja erityisterkut Tahkolle, miss you! <3

Sadepäivän mietteitä

Herätys, lapset kouluun, sali, prison break, lapset koulusta, keittiö, ruoka, mkr, unet. Nyt tuntuu siltä, että tämä sama kaava toistuu lähes joka päivä. Ainakin minun korvaan se kuulostaa varsin arkiselta ja myös tylsältä päivärutiinilta. Onko tämä sitä, mitä tulin täältä asti hakemaan?

Suurin osa varmasti kuvittelee, että Australiaan lähdetään aina seikkailemaan. Vietetään railakasta reppureissaajan elämää, käydään välillä hanttihommissa, jotta pääsee seuraavaan upeaan kohteeseen ja tapaa taas uusia maailmankansalaisia, joista muutama voi hyvinkin jäädä elinikäisiksi ystäviksi. Itselleni tämä ei ole ollut kovinkaan houkutteleva ajatus. Minulle lähtö maailman toiselle puolelle on ollut mahdollisuus hengähtää yksin ja miettiä sitä, mitä todellisuudessa elämässäni arvostan ja minkä olen jättänyt huomiotta. 

Jännittää hieman nähdä, millaiseksi arkeni muokkaantuu au pair-pestin jälkeen. Uskon jääväni Brisbaneen, sillä tämä kaupunki tuntuu varsin mukavalle. Ihmiset ovat aivan ihania ja luonto on lähellä. Haluan löytää työn, jonne menen ilolla ja sängyn, jossa saan levon.

Tänään alkoi neljän päivän "pääsiäislomani". Näin useita au-pair- ja reppureissaaja-kommuunien mainoksia minilomista lähiseudulle, mutta jostain syystä mikään ei herättänyt kiinnostusta hypätä heidän mukaansa. Olen päättänyt, etten myöskään pakota itseäni mukaan noille reissuille, vaikka tiedän, että siellä tapaisi paljon ystäviä, joiden kanssa viettää hauskaa "aussielämää" ja tietysti myös näkisi paljon mahtavia paikkoja.

Tällä hetkellä oma energiani kuluu omissa mietteissä, lasten kanssa ja salilla. Viikot kuluvat samaa kaavaa toistaen, mutta se tuntuu oikealle juuri nyt.

Ensi viikolla kaava kuitenkin rikkoutuu, kun rakas ystäväni Suomesta saapuu Brisbaneen. En malta odottaa, miten hauskaa on nähdä hänet pitkästä aikaa ja meidän kolmen viikon valokuvausrumba alkaa!