Kahdeksanjalkaiset hirviöt

Minulla on ollut suuri kammo hämähäkkejä kohtaan lapsesta asti. Missä tahansa kuljenkin, tarkistan jokaisen mahdollisen paikan, jossa tuo hirviö voisi vaania. Luultavasti jokainen tutuistani on joutunut sen todistamaan ja moni heistä vielä varsin epämiellyttävällä tavalla, kun panikoin hysteerisesti vieressä nähdessäni pienenkin kahdeksanjalkaisen. Saan toki paniikin aikaan myös muista otuksista, joilla on enemmän kuin neljä jalkaa, mutta hämähäkit ovat peloista pahin.

Nuorempana asuessani vanhempieni luona maatilalla (kyllä, olen maalta ja pelkään ötököitä) huusin aina pikkusiskoni hätiin, kun näin hämähäkin tai muun iljettävän hyönteisen. Myöhemmin, kun muutin omilleni täytyikin keksiä keinot niiden varalle. Kaikenlaisia viritelmiä sain aikaiseksi, mutta tällä mantereella niistä ei ole apua. Ne ovat isoja, ällöttäviä, nopeita, myrkyllisiä ja niitä on paljon. Ne tekee järjettömän kokoisia seittejä ja odottelee siinä keskellä saalistaan. Eli minua. 

Lohdutuksekseni kuulin, että "kauniita" ja suuria seittejä tekevät hämähäkit eivät ole niitä myrkyllisimpiä, mutta ne nyt vaan sattuvat olemaan varsin pelottavan näköisiä olentoja. Suttuisia sykkyräseittejä rakentavat hirviöt puolestaan ovat vaarallisempia ja niiden tielle sattuessa saa olla varuillaan. 

Seittejä täällä näkyy aivan joka puolella ja pihojen ohi kävellessä yritän parhaani mukaan välttää katsomista puutarhojen puskien latvustoihin, sillä siellä odottavat yhdessä suuressa seitissä koko hämähäkkikommuuni. Nyt muistan jo, minkä numeroisten talojen pihoissa on karmivimmat ja isoimmat hämähäkkikunnat, joten tiedän pitää katseeni suoraan eteenpäin enkä "ihastele" ympäristöä sillä kohtaa. En ymmärrä alkuunkaan, miksi asukkaat haluavat pitää niitä hämähäkkejä pihoillaan eivätkä häädä pois. Tai siis täällä ihmiset pelkäävät enemmän hyttysiä, koska hämähäkit pyydystävät kaikki itikat. Jos minä saisin päättää, en pitäisi pihassa puskan puskaa ja myrkyttäisin kaikki talon nurkat hamahakeista. Otan mieluummin ne inisevät itikat. Näissa kuvissa meidän pihan hirviöitä. Klikkaa suuremmaksi, jos haluat painajaisia. Ja kyllä, niitä tulee koko ajan lisää, kuten kuvissa olevista munatorneista näkyy.

Tyyppi osaa tehdä melko pelottavan varjon.

Toinen verenpainetta pahasti kohottava ötökkälaji on torakat. Pienempiä näkyy silloin tällöin, mutta yhtenä iltana olkkariin eksyi jättimäinen yksilö ja pomppasin ylös yrittäen pidätellä paniikkihuutoa, sillä lapset olivat jo nukkumassa. Perheen vanhemmat katsoivat minua varsin huvittuneena ja pian torakka oli liiskattu. Siitä lähtien olen katsonut iltaisin telkkaria varpaat visusti sohvalla.

On täällä hyvisötököitäkin! Perhoset ovat isoja ja kauniin värisiä. Sellainen väritykseltään kirkkaan sininen/musta laji on minun suosikki, on vaan niin nopea, etten ole saanut vielä kuvaa. Pienemmät perhoset lentävät usein rykelmissä, ne ovat hauskoja.

Jokin liikkui rehujen seassa.

Se niistä ötököistä. Muita lähes jokapäiväisiä ympäristön otuksia ovat minun parhaat ötökkätorjujaystäväni eli gekot. On todella hauska seurata, kun ne tulevat iltapalalle keittiön ikkunaan pyydystämään hyönteisiä, jotka yrittävät lentää kohti valoa. Hihii sinne vaan parempiin suihin, sopii mulle! Myös isompia liskoja näkyy paljon. Ne tosin maastoutuvat niin taidokkaasti, etta ne jäävät useimmiten huomaamatta, vaikka ovat suuria otuksia.

Siellä se mussuttaa.

Opossumijahtiin lähdetään iltaisin. Täällä päin majailee ring tail possum eli ne ovat vähän kiltimmän näköisiä opossumeja. Ne lymyilevät puissa ja käyttävät puhelinlinjoja ym. kiitoteinään. Öisin saattaa kuulua katotolta kolinaa ja vauhdikasta ravia, jolloin tietää, että opossumeilla on bileet meneillään. Tai sitten ne pelaavat hippaa.

Lepakot lentelevät heti auringon laskettua, enkä arvannut ollenkaan, miten isoja ne todellisuudessa ovat. Mutta kilttejä ja niillä on pehmeän näköinen turkki ja söpö naama. Mukavia naapureita. Yhtenä iltana kuului ihme rapinaa pihapalmusta ja siella olikin yksi lepakko mutustamassa palmun pieniä keltaisia hedelmiä. Söpöliini haki välillä lisää ruokaa alempaa ja palasi sitten yläoksalle ylösalaisin aterioimaan ja puolet hedelmistä tietenkin tippui maahan siinä touhussa. Hauska otus.

Sitten on vielä ihmeellisen näköiset kalkkunat. Kyseessä on brush turkey ja niitä on kaikkialla. Ne tulevat joka aamu takapihalle kuopsuttamaan nurmikkoa koko perheen voimin. Ja sitten tulee yksinäinen kalkkuna, jolla on kipeä jalka. Se on niin reppana, kun kävelee nilkuttaen eteenpäin ilman kavereita. 

White Ibis. 

Noisy minor tuli myös moikkaamaan leikkipuistoon.

Paikallinen varis.

Mr Lightning bongaa.

Isot valkoiset kakadut rääkyvät ja lentelevät ympärillä pitkin päivää. Kauniita, rumaäänisiä lintuja. Minusta ja Mr Lightningista on tullut melkoisia lintubongareita. Aina mennessämme leikkipuistoon bongailemme lintuja ja etsimme netistä, mikä laji oli kyseessä. Sitten soitamme kyseisen linnun laulua ja toivomme sen houkuttelevan muita lintuja paikalle. Välillä se jopa toimii! Kookaburrat ovat hauskoja, ne kuulostavat aivan laumalle apinoita.

Kakadu liitää ilta-auringossa.

Vähän on siis erilaiset eläimet täällä ympärillä. Eniten totuttelemista vaatii nuo hämähäkit, mutta pakko olla edes vähän ylpeä itsestäni, että otin ihan itse valokuvat hämähäkkikommuuneista. Aikaisemmin en olisi voinut edes vilkaista sellaisia. Silti kauhulla odotan sitä päivää, kun epähuomiossa oikeasti kävelen siihen seittiin. Näin siitä jo unta ja seittiä oli joka puolella enkä saanut sitä irti. Kammottava painajainen. 

Kuumaa hiekkaa ja surffitukkia

Kyllä huomaa, miten tärkeä internet on, kun on toisella puolen maapalloa erillään kavereista ja perheestä. Meillä ei ole muuton jälkeen ollut langatonta nettiä uudessa talossa ja puhelimeni liittymän dataraja on viittä vaille käytetty. Tämän takia on bloggaamisessakin ollut taukoa, kun en ole saanut kuvia siirrettyä nettiin. Mutta nyt on perheen äidin työmokkula lainassa, niin saan päivityksen tehtyä.

Viime viikolla oli vihdoin ja viimein aika pakata auto täyteen rantaleluja ja suunnata Gold Coastille meren ääreen. Perheen isän vanhemmat, sisko ja sekä muita sukulaisia olivat varanneet koko viikonlopun yhteistä kokoontumista varten, sillä lähes jokainen heistä asuu eri puolilla Australiaa tai maapalloa. Hotelli oli Coolangattassa aivan rannalla ja huoneesta oli upeat näköalat merelle. Kuvia tulee nyt ja paljon, ne puhukoot puolestaan.

Coolangatta beach.

Kirjaimellisesti Gold Coast, kultahiekkaiset rannat jatkuvat silmänkantamattomiin.

Kuva otettu hotellihuoneemme parvekkeelta, oli aika mukavat näkymät.

Onnekseni satuimme samaan ajankohtaan World Surf Leaguen Quiksilver- ja Roxy Pro-kisojen kanssa ja asuimme vielä aivan kyseisen surffirannan vieressä, joten pääsin ihastelemaan maailman parhaiden surffareiden taidonnäytteitä. Ja oli kyllä aikamoista, mikäs siinä rannalla löhötessä katsella, kun huiput surffaa. Tuolla ollessa minulla oli aivan samat fiilikset, kuin lumilautakisoja seuratessa paikanpäällä. Meiniki oli kohdillaan, ihmiset rentoja ja musiikki täydensi kokonaisuuden. Ainoastaan hiekka ja aallot tekivät tilanteesta toisen, muuten pystyi aivan hyvin kuvittelemaan olevansa SFO:ssa tai Vappulounaalla. Boom!

Meren äärellä on niin upeaa kuunnella meren kohinaa ja pulahtaa aaltoihin, kun siltä tuntuu. Siellä ei kuumuuskaan tunnu ollenkaan niin tukalalta verrattuna Brisbanen oloihin, koska lempeä tuulenvire viilentää aamusta iltaan. Brisbanessa on kuulemma kuumin maaliskuu moniin vuosiin ja voin kertoa, että oli varsin tukalaa muun muassa viime viikolla hakea lapset koulusta, kantaa heidän molempien isot koululaukut ja omat kantamukset 40 asteen helteessä, ilman sitä tuulenvirettä. Eikä The Gap todellakaan ole tasamaata, vaan pelkkiä ylä- ja alamäkiä.

Siellä minä odottelen aaltoja, bodysurfing oli hauskaa!

Aamu-uinnin jälkeen pikku lepo on paikallaan.

Shoppailumahdollisuudet olivat aivan liian hyvät ja varsinkin Lorna Janen alennusmyyntien jälkeen oli pakko jättää luottokortti hotellille aina ulos lähtiessä. Ruuat oli helppo valmistaa hotellilla joko oman hotellihuoneen keittiössä tai allasalueen grillipaikalla. Vastaavia grillauspaikkoja oli siellä täällä, jossa pystyi paistamaan omat sapuskat ja syömään ulkona mahtavan näköalan äärellä.

Yhtenä iltana livahdin erilleen muusta matkaseurueesta ja otin bussin Gold Coastin toiseen päähän Broadbeachille. Siellä pääsin vaihtamaan kuulumisia kahden muun Esportin karkulaisen kanssa ja viettämään hauskaa iltaa lasillisen jos toisenkin äärellä. Aika kului kuin siivillä, oli niin mahtava nähdä Johannaa ja Timiä ja kuulla heidän reissun käänteistä. Ja Broadbeach oli muutenkin hyvin eloisa ja viihtyisä paikka, sinne ehdottomasti uudestaan.

Viimeinen päivä meni omalta osaltani rantoja pitkin kameran kanssa kierrellen ja ennen lähtöä lounastimme vielä hotellin grillipaikalla ja samalla pääsi viilentymään altaaseen. Lapset ovat sellaisia vesipetoja, että he voisivat polskia altaassa aamusta iltaan.

Takaisin Brisbaneen tullessa noin tunnin ajomatkan aikana olikin sitten hyvin hiljaista. Kyllä se niin on, että loma vie voimat ja kotiin tullaan entistä väsyneempinä. Hauskaa kuitenkin riitti yllin kyllin ja uusia ideoita omaa reissuani ajatellen sain vaikka kuinka.